Nyt "maalla" luonnossa, omakotitalossa, ahdistaa. Kaipaan kaupunkia, elämää, katulamppuja, auton hurinaa, kauppoja, kirppareita, isoja marketteja, valikoimaa. Miten voi olla?
Jos on aina halunnut kaupungista pois ja nyt kun vihdoin pääsi, niin millä oikeudella ihmismieli voi tehdä tällaiset tepposet? Tuntuu vaan että äkkiä pois täältä!
No, luulen ettei asia ehkä loppujen lopuksi olekaan näin karmea. Jos asuu 550km:n päässä sukulaisista, paikassa joka on ihan tuntematon, paikassa josta ei tunne yhtäkään ihmistä, luulisin että se voi olla myös sopeutumisvaikeutta. Kaipuuta siihen tuttuun ja turvalliseen. Mene ja tiedä! Ristiriitaista!
Minulla iskee ajoittain kaipuu, että haluaisin syrjään asumaan. Haluaisin omakotitalon metsän keskelle ja rauhaa. Tämmöisinä hetkinä suuntaamme mökille. Mökillä on rauhaa, se on korvessa ja siellä ei oo kaupungin hulinaa.
VastaaPoistaEka päivä menee mökillä ajatuksissa, että ihanaa, niiiiin ihanaa ja jo illalla alkaa iskemään koti-ikävä päälle.
Toisen päivänä huomaan kaipaavani kaupunkiin jo ihan tosissaan.
Kun viimein lähdemme mökiltä, luon katseen rantamaisemiin ja ajattelen, että ihanaa oli, nyt äkkiä kotiin!!
Kotiin päästessä sitä tajuaa, että on täällä vaan sittenkin hyvä olla:)
Ehkä siullakin on oikeasti vähän koti-ikävää, mutta ajan kanssa se alkaa helpottamaan. Tutustut uusiin ihmisiin, saat omat arjen rutiinit toimimaan ja pian ehkä huomaat, että viihdytkin:)
Onko muutto sinne sitten ihan lopullinen vai onko mahdollista, että joskus muutatte takaisin?